Vietin kaksi vuorokautta
Paratiisisaarella. Hyinen helmikuu ei ehkä ole paras mahdollinen vuodenaika tuolle paikalle, mutta tunnelma oli lämmin ja tiivis. Maisema oli karu, sumuinen ja kelmeä. Kuvista tuli mustavalkoisia, kun värejä ei juuri ollut näkyvissä. Puiden lehdettömät oksat muodostivat pitsiverhoja maisemalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti