Talvinen aurinko

Talvinen auringonnousu on kaunis näytelmä. Tätä auringonkultaa kesti tunnin verran, sen jälkeen aurinko painui pilven taa piiloon.

Talventörröttäjiä

Talvisena päivänä on kiinnostavaa katsella sekä taivasta että lumen alle jääneitä talventörröttäjiä. Tummien kuivuneiden varsien hentoa estetiikkaa valkoista lunta vasten. Kesän keltaiset auringonkukat ovat luovuttaneet terälehtensä ja siemenensä, vain varret vartioivat menneitä muistoja.

Unikoiden pyydystystä

Ihailin viime kesänä unikkopeltoja Etelä-Ruotsissa. Yritin epätoivoisesti pyydystää niiden sisintä olemusta kamerallani. Halusin tuulessa huojuvaa iloa, auringon voimaa, herkkää hentoa punaa...

Meren muotoja

Meri muotoilee maisemaa. Rannassa kivet peittyvät leväpartoihin, värit muotoutuvat erilaisiksi vihreän sävyiksi. Veden läpi kuultavat erilaiset kivien muodot. Valo leikkii veden pinnalla. Impressionismia!

Syksyn värejä

Auringonpaiste syksyisessä puistossa saa lehtensä varistaneet puut hehkumaan. Puiston satulinna muistuttaa menneistä vuosisadoista.

Ruusujen Ystad

Ystad tunnetaan Wallanderin kaupunkina. Tämän synkänmiehiseen hahmoon ihastuneena halusin nähdä tuon kaupungin. Osuin sinne heinäkuun alkupuolella ja ihastuin kaupunkiin todella. Keskellä kaupunkia on hurmaava luostarikirkko ja sen ympärillä mieletön puutarha: ruusuja, yrttejä, pioneja, ankkalammikko. Kaikki pihat hehkuivat ruusujen loistossa. Kiitos, Kurt!

Saaristomaisemia

Saaristossa viehättää niukkuus. Tuuli ja meri, tyrskyt ja kuivuus eivät anna puiden kasvaa kuin pieniksi pensaiksi. Niukkuutta, köyhyyttä, vähällä toimeen tulemista.

Maksaruohoja

Pidän kiven ja kukkien liitosta. Keltainen maksaruoho sopii upeasti kuluneeseen kallioon. Nämä kuvat ovat Tyrvään Pyhän Olavin kirkon pihalta. Kivet ehkä satoja vuosia paikoillaan, kasvit kiinnittyneet kuin turvaa etsien.

Kustavi: aamu sarastaa

Olin kaksi viikkoa meren äärellä. Tarkastelin samaa näkymää eri vuorokaudenaikoina, erilaisissa säissä. Aamulla neljän aikaan katselin lumoavaa näytelmää taivaan valjetessa. Ihminen on pieni meren rannalla, vielä pienempi auringon noustessa.

Gnesta

Vanha torppa, seinät joka suuntaan kallellaan. Humalan verhoilemaa seinää, niityn kukkien vallanhimoa. Kuluneen estetiikkaa.

Puistokukkia

On rauhoittavaa kävellä puistoissa ja katsella kukkia ja puita. Nämä kuvat ovat Enköpingistä.

Enköping

Enköping on viehättävä pikkukaupunki. Sen puistot ovat hämmästyttävän hyvin hoidettuja, täynnä kauniita kukkaistutuksia, hauskoja patsaita, suuria puita. Katujen varsilla on mielenkiintoisia näkymiä, kuten kuvan villiviinin peittämä talo.

Haidee

Pihassani kukkii ensi kertaa prinsessa Haidee. Kolmisen vuotta se on kasvatellut vartta ja juuria, ja nyt alkaa kukkaloisto. Vaatimaton prinsessa: kukkaloisto ei kilpaile Poppiuksen kanssa, ainakaan vielä. Tuoksukin aika olematon. Mutta nupussa on jotain viehkoa...

Torien tarjontaa

Torit ovat kiehtovia paikkoja. Vain turistina tuntuu olevan aikaa ihailla torien tarjontaa, tavallisessa elämässä pitää miettiä mitä ostaisi. Nämä herkut myytiin Napolissa.

Niin korkea taivas

Joskus katse kiinnittyy outoihin asioihin. Miten keskellä kerrostaloja, liikerakennuksia, hotelleja ykskaks huomaa jotain ihan ihmeellistä, talon väärässä paikassa. Ränsistynyt, yksinäinen talorähjä.

Parvekkeet

Ulkomailla katseeni kiinnittyy usein parvekkeisiin. Minua viehättävät erilaiset kaiteet, ruukkukukat pienilläkin parvekkeilla, joskus kertakaikkinen rumuus. Nämä kuvat on otettu Ponta Delgadan kaupungissa, San Miguelin saarella. Ilmasto on kuuma ja kostea, mikä näkyy erilaisina kasvustoina talojen pinnoilla. Kauneus on joskus uskomatonta, niin kuin parvekkeen kaiteessa, jossa on nuotteja. En tiedä laulua, tiedätkö sinä?

Pyhäjärvi

Lapsuuteeni ja koko elämääni on kuulunut Pyhäjärvi ja isäni kotimaisemat sen rannoilla. Miten tyyni järvi on rauhallisina tuulettomina iltoina, miten synkkä ja myrskyinen se osaa olla pohjoisen pauhatessa.

Pompeiji

Kävin kevättalvella Pompeijin raunioilla. Muinainen kaupunki mykisti minut kauneudellaan. Tuntui kuin olisin tirkistellyt muinaisten ihmisten elämää. Rauniot puhuttelivat, kertoivat tarinaansa, kutsuivat mukaan muinaiseen elämään.

Vilukukka

Vilukukka eli kylmänkukka on harvinainen ja uskomattoman viehättävä. Se avautuu auringossa ujosti, tirkistelee ruohon rakosista päivää. Pilvet saavat sen nuokkumaan. Kylmänkukkia en ole nähnyt Suomessa, mutta läheltä Tukholmaa olen löytänyt rinteen, joka alkukeväästä on täynnä näitä pieniä sieviä kukkia.