Gnesta

Vanha torppa, seinät joka suuntaan kallellaan. Humalan verhoilemaa seinää, niityn kukkien vallanhimoa. Kuluneen estetiikkaa.

Puistokukkia

On rauhoittavaa kävellä puistoissa ja katsella kukkia ja puita. Nämä kuvat ovat Enköpingistä.

Enköping

Enköping on viehättävä pikkukaupunki. Sen puistot ovat hämmästyttävän hyvin hoidettuja, täynnä kauniita kukkaistutuksia, hauskoja patsaita, suuria puita. Katujen varsilla on mielenkiintoisia näkymiä, kuten kuvan villiviinin peittämä talo.

Haidee

Pihassani kukkii ensi kertaa prinsessa Haidee. Kolmisen vuotta se on kasvatellut vartta ja juuria, ja nyt alkaa kukkaloisto. Vaatimaton prinsessa: kukkaloisto ei kilpaile Poppiuksen kanssa, ainakaan vielä. Tuoksukin aika olematon. Mutta nupussa on jotain viehkoa...

Torien tarjontaa

Torit ovat kiehtovia paikkoja. Vain turistina tuntuu olevan aikaa ihailla torien tarjontaa, tavallisessa elämässä pitää miettiä mitä ostaisi. Nämä herkut myytiin Napolissa.

Niin korkea taivas

Joskus katse kiinnittyy outoihin asioihin. Miten keskellä kerrostaloja, liikerakennuksia, hotelleja ykskaks huomaa jotain ihan ihmeellistä, talon väärässä paikassa. Ränsistynyt, yksinäinen talorähjä.

Parvekkeet

Ulkomailla katseeni kiinnittyy usein parvekkeisiin. Minua viehättävät erilaiset kaiteet, ruukkukukat pienilläkin parvekkeilla, joskus kertakaikkinen rumuus. Nämä kuvat on otettu Ponta Delgadan kaupungissa, San Miguelin saarella. Ilmasto on kuuma ja kostea, mikä näkyy erilaisina kasvustoina talojen pinnoilla. Kauneus on joskus uskomatonta, niin kuin parvekkeen kaiteessa, jossa on nuotteja. En tiedä laulua, tiedätkö sinä?

Pyhäjärvi

Lapsuuteeni ja koko elämääni on kuulunut Pyhäjärvi ja isäni kotimaisemat sen rannoilla. Miten tyyni järvi on rauhallisina tuulettomina iltoina, miten synkkä ja myrskyinen se osaa olla pohjoisen pauhatessa.

Pompeiji

Kävin kevättalvella Pompeijin raunioilla. Muinainen kaupunki mykisti minut kauneudellaan. Tuntui kuin olisin tirkistellyt muinaisten ihmisten elämää. Rauniot puhuttelivat, kertoivat tarinaansa, kutsuivat mukaan muinaiseen elämään.

Vilukukka

Vilukukka eli kylmänkukka on harvinainen ja uskomattoman viehättävä. Se avautuu auringossa ujosti, tirkistelee ruohon rakosista päivää. Pilvet saavat sen nuokkumaan. Kylmänkukkia en ole nähnyt Suomessa, mutta läheltä Tukholmaa olen löytänyt rinteen, joka alkukeväästä on täynnä näitä pieniä sieviä kukkia.

Yggdrasil

Saarni on Yggdrasil, skandinaavisen mytologian maailmanpuu. Ruotsissa se on kovin yleinen puistopuu, Suomessa ehkä vähän harvinaisempi. Saarni on kiinnostava puu, sillä se saa lehdet keväällä viimeisenä ja pudottaa ne syksyllä ensimmäisenä. Lehdet putoavat suoraan alas, niitä ei leiju ympäriinsä kuten koivulla.

Pihassani on neljä saarnia, vanhin ehkä 30-vuotias, nuorin parikymppinen. Ne lisääntyvät innokkaasti. Jos haluat pihallesi saarnin, saat minulta taimen!

Poppius

Sain suviruusun taimen viitisen vuotta sitten silloiselta työkaveriltani. Sen kasvu on ollut kiihkeää ja vähitellen se lienee päättänyt vallata koko pihan. Poppius kukkii juhannusruusun kanssa samoihin aikoihin eli juuri nyt se on aloittamassa kukintaa. Se on kaunis ja pinkkiydessään lumoava.

Pihakoivu

Koivu on suomalaiselle rakas pihapuu. Oma pihakoivuni on kaunis mutta rasittava. Se roskaa läpi vuoden. Keväällä urpuja ja siitepölyä, kesällä ja syksyllä lehtiä ja pikkuoksia ja läpi talven pikkuoksia siellä täällä joka paikassa loputtomiin.

En sitä kuitenkaan raatsi kaataa. Se suojaa ruukkukukkiani rankkasateilta ja liialta paahteelta. Sen oksat luovat katteen pihakeinulle. Se on rasittavuudessaankin kaunis puu.

Kukista kiehtovin...

Kiinnostuin orkideoista vuosi sitten. Kiinnostus on syventynyt ihailuksi ja lähes rakkaudeksi. Talvilevolla olleen kasvin kukinta vihdoin kesän kynnyksellä on suurta juhlaa. Hyvän kuvan ottaminen on vaikeaa. Tähän sain hehkun jotenkin näkyviin.

Aloituskuvassa on vihdoin salavani synkkänä kesäaamuna.

Tänä aamuna huomasin, että juhannusruusuni kukkii taas. Kesäkuu on ollut kuuma ja kuiva, vasta nyt sataa kunnolla vettä. Juhannusruusun tuoksu on huumaava ja vasta kukkimaan puhjenneena se on pihan kuningatar.

Pysähtynyt maisema 2

Linnut viihtyvät näissä maisemissa, täällä on niille vettä ja ruokaa ja suojaisia pesimäpaikkoja. Ihminen ei juuri häiritse, katselee vain.

Pysähtynyt maisema

Minua kiinnostavat maisemat, joissa on vettä ja puita. Tämä kuva on Tukholman lähistöltä, rämeinen lampi, jonka keskellä katkenneet rungot mätänevät vähitellen. Surullisen kaunista.

Ötökkä ja iirikset

Ötököitä on hauska kuvata, vaikka ne ovat myös vaikeita kohteita. Viime kesänä iiriksissäni näkyi komea otus, joka jopa pysyi paikoillaan niin että sain sen hyvin kuvaan.

Kukkia puutarhastani

Rodo on aloittamassa kukintaansa. Tämä kuva on viime kesältä.

Uuden blogini ensimmäinen päivä

Tänään on monella tavalla ensimmäinen päivä. Loppuelämäni ensimmäinen päivä.

Tämän blogin nimi on Salavan huminaa. Silti otsikon kuvassa on saarni. Saarni on yksi lempipuistani myös.

Makuuhuoneeni ikkunasta voin kuunnella salavan ääniä, tosin salava on oikeastaan aika hiljainen puu. Äänet tulevat useimmiten linnuista, jotka nauttivat salavan suojista.

Parikymmentä vuotta sitten samaisessa salavassa aikaansa viettivät poikani, nyt jo aikamiehet. Kesäisin salavan kätköissä oli oivallinen majapaikka kahdelle vintiölle, jotka käyttivät itsestään salanimiä Aku ja Roope. Puuhun rakennettiin jopa hissi, jonka koriin äidin piti ripustaa herkkuja. Kori hinattiin puuhun ja vintiöiden kirkkaat äänet muuttuivat piparien mussutukseksi.

Nyt salavani alkaa olla vanhus. Runko ruttistuu ja lahoaa. Oksia tippuilee. Silti sen pyöreä latvus välkehtii kesäisessä auringossa - se nauttii elämästä edelleen.

Niin minäkin teen: astun uusille poluille uteliaana, koskaan ei tiedä mitä tulee vastaan.